Aamulenkillä tuntui vähän kuin olisi päästä huipannut. Mutta onneksi sekin meni aika äkkiä ohi.
Teimme tyttöjen (kutsun koiriani tytöiksi, koska molemmat ovat tyttöjä) kanssa lenkin jo klo 6:00 jälkeen, koska tämä päivä on niin täyteen buukattu erilaisia menoja ja tapaamisia.
Aamupalaksi maistui taas vesimeloni. Johon en ole vieläkään kyllästynyt.
Musta tulisi varmasti hyvä valmentaja sillä niin hyvin olen itseäni tässä onnistunut tsemppaamaan ja kannustamaan.
1,7kg vielä niin vaaka näyttää 70kg.
Mä tiedän, että mä vaadin paljon ja olen joskus kova, tiukka ja säälimätön itseäni kohtaan - mutta se maksaa itsensä takaisin. Ja laihduttaessa täytyy pysyä kovana ja yksinkertaisesti täytyy tehdä uhrauksia.
Toinen asia minkä tiedän on se, että entiseen elämän rytmiin ei voi enää palata. On opeteltava ihan uudet elintavat, jotta ihanne paino sitten aikanaan säilyisi eivätkä pudotetut kilot tulisi takaisin.
Vähän on oksettava olo kun on juonut 2 lasia vettä ja 3 lasia teetä. Mutta ehkä se johtuu vain nesteistä joita on tullut lyhyen ajan sisällä nautittua aika paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti